Uupumus – Millaista on olla uupunut?

Mulla on tosi kauan ollut tarkoitus kirjoittaa tästä aiheesta, mutta oikeastaan ennen tätä en oo ollut vielä sellaisessa mielentilassa, että olisin asiasta saanut mitään järkevää aikaiseksi. Enkä nyt tiedä onko tämäkään kovin järkevää, mutta kuitenkin aihe on sellainen, mistä todella haluan puhua ja kertoa. Uupumus koskettaa niin monia meistä, mutta silti siitä puhutaan aivan liian vähän. Ihan kuin se olisi jotenkin paheksuttavaa jos uupuu.

Uupumus / Burn out

Ajattelin kirjoittaa useammankin postauksen aiheesta uupumus, eli burn out, mutta ihan ensimmäisenä käsittelen sitä, miten uupumus ilmeni mulla ja miltä se tuntui. Ehkä tästä postauksesta löytyy samoja tuntemuksia, mitä sinulla itselläsi on. Ehkä postaus herättää ajattelemaan, voisiko itsellä olla burn out. Ja juuri se on tämän postauksen tarkoitus. Herättää edes yksi uupunut siihen, että on OK olla uupunut ja apua tulee hakea ja sitä voi saada. (Juttelin asiasta myös kameralle ja video löytyy postauksen lopusta)

Mulla todettiin vakava uupumus kesällä 2018. Oireita oli ollut jo pidemmän aikaa ennen tuota, mutta vasta kun tajusin oikeasti uupuneeni, aloin ymmärtää myös miten monin tavoin uupumus oli ilmennyt. Oireita oli ollut jo pitkään, mutta en osannut yhdistää niitä uupumukseen, ennen diagnoosia. Olinhan joskus nuorena ja naiivina ajatellut, että en voisi koskaan uupua, koska olen niin energinen ja positiivinen. Kuinka olinkaan niin väärässä asian suhteen.

Ensimmäiset oireet

Ensimmäisiä oireita, jotka alkoivat minua itseäni kummastuttaa käytöksessäni, oli muistin heikkeneminen, eristäytyminen ja jatkuva väsymys. Väsymys oli varmaan ihan ensimmäisiä oireita, mutta ajattelin, että töissä nyt vaan on vähän raskasta ja on ihan normaalia olla väsynyt. Työpäivän jälkeen en yksinkertaisesti jaksanut tehdä yhtään mitään ja halusin vain olla yksin kotona. Eristäytymiseen kuului se, etten halunnut oikeastaan nähdä yhtään ketään ja halusin vain olla yksin rauhassa sohvan nurkassa.

Hälyttävin oire, johon ehkä eniten itsekin heräsin, oli muistin heikkeneminen. En muistanut yksinkertaisiakaan asioita, en muistanut mitä edellisenä päivänä oli sovittu enkä muistanut miksi taas meninkään keittiöön, pitikö täältä hakea jotain? Muisti oli niin heikkoa, että pelkäsin pahimmillaan jotain pahempaa vikaa aivoissa, kuten jotain nuoruusiän dementiaa. Uusien asioiden sisäistäminen ei myöskään onnistunut mitenkään. En muistanut uusien ihmisten nimiä, enkä asioita mistä oli keskusteltu. Ja nyt jälkeenpäin kun ajattelen, niin en juurikaan muista vuoden 2018 kesästä paljoakaan. Muistan alkukesän Ranskan matkan, mutta itse kesästä en juurikaan mitään.

”Muistin huononeminen, uniongelmat ja jatkuva väsymys”

Uniongelmat kuuluivat myös uupumukseeni. Aamuisin klo 5.20 soiva herätyskello ja iltavirkun unirytmi eivät todellakaan ole paras yhdistelmä. (Ja lisätään soppaan vielä kolmivuorotyö.) Vaikka menin miten ajoissa iltaisin nukkumaan ja olin todella väsynyt, en saanut unta. Joillakinhan burn out voi ilmetä heräilynä ja katkonaisena unena. Itse kyllä nukuin pääasiassa heräämättä, mutta se nukahtaminen oli vaikeaa. Aktiivisuusranneke osasi kertoa, että nukuin n. 5-6 tuntia yössä. Ei kai siis ihmekään, että olin kokoajan niin väsynyt. Tosin, vaikka korjasin yöunta, niin väsymys ei yksistään sillä väistynyt, vaikka helpottikin hiukan.

Pinna oli myös tiukalla. Ärsyynnyin todella pienistä asioista ja myös todella pienet asiat saattoivat laukaista itkun. Jokin yksi pieni pieleen mennyt asia, miten pieni tai mitätön tahansa, saattoi saada aikaan koko illan kestävän itkukohtauksen. Kun itku pääsi alkamaan, niin sille ei sitten tahtonut tulla loppua. Ja sehän johtui siitä, ettei se pieni asia oikeastaan ollut se itkun syy, vaan se yksinkertaisesti se väsymys, joka sitten purkautui itkuna. En todellakaan ollut oma itseni.

Näiden lisäksi minulla oli myös vatsavaivoja, jatkuvaa sairastelua ja lievää ahdistuneisuutta. Videolla lisää aiheesta, vaikka aika pitkälti myös samoja juttuja kuin tässä kirjoitetussakin versiossa. En vain muistanut videolla mainita noita ruuansulatusvaivoja tai ahdistumisen tunteita.

Toipuminen

Tie toipumiseen on ollut pitkä, eikä se ole ollut helpoimmasta päästä. Jos sinua kiinnostaa, voisin jatkossa kirjoittaa myös siitä, miten itse aloin toipua uupumuksesta. Totuus on kuitenkin, että vielä näin kahdenkin vuoden jälkeen välillä tulee huonoja päiviä. Nyt tosin osaan suhtautua niihin paremmin ja minulla on myös paremmat valmiudet selvitä niistä. Aika paljon ajatustyötä koko homma on vaatinut, mutta sen myötä olen myös oppinut tuntemaan itseäni paremmin ja löytänyt paremman suunnan elämälleni.

Jos sulla on jotain uupumuksen oireita, niin suosittelen hakemaan apua. Jos olet työelämässä, niin työterveyshuolto auttaa ja jos et, niin omasta terveyskeskuksesta voi hakea apua. Ei ole häpeä uupua, se kertoo vain siitä, että ehkä elämässäsi on juuri tullut iso elämänmuutos tai että olet tehnyt liikaa asioita liian tunnollisesti ja liikaa itseltäsi vaatien. Monesti ne ovat ne tunnollisimmat, jotka uupuu.

Lue myös:
Näillä alkuun toipumisessa
Vinkit uupuneelle toipumiseen

Linkit:
Uupumus Työterveyslaitoksen sivuilla
Uupumus Terveyskirjaston sivuilla.