Hyvästi kaulurielämä

Vapaus! Se oli ensimmäinen sana mikä päähäni tuli, kun lääkäri poisti kaulurin murtumakontrollikäynnillä. Samalla toki myös jännitti ihan kamalasti, että uskaltaako päätä nyt kääntää, kun sitä on kaksi kuukautta pitänyt paikallaan. Kokeiltiin liikelaajuudet ja kyllähän se vähän huonosti kääntyy ja on vielä vähän kipeä, mutta murtuma on jokatapauksessa parantunut! Ja se on pääasia.

Keskiviikkoa tosiaan kävin kontrollikuvissa, jossa todettiin murtuman luutuneen. Lihakset toki on niskasta vielä heikossa kunnossa ja ihan superkireät. Kääntäminen on melko jäykkää, mutta kuitenkin se kääntyy. Sain myös jumppaohjeet, joilla niskan lihaksia saa venyteltyä ja vahvistettua. Yllättävää oli kuitenkin se, että niska ei olekaan niin kipeä kuin ajattelin. En ole tarvinnut kauluria nyt kahteen päivään, vaikka lääkäri sanoi, että tarvittaessa sitä voi käyttää. Kuitenkin olisi tärkeä että käyttö olisi mahdollisimman vähäistä. Ja pakko myöntää, että jos on kaksi kuukautta ollut kaulurin vankina, niin ei sitä kyllä millään enää tahdo päällensä laittaa.

Ensi viikolla koittaakin paluu töihin, vaikkakin aloitan alkuun tekemään vähän lyhyempää päivää. Tietyt asennot on edelleen kivuliaita ja en halua rasittaa niskaa heti alkuun liikaa, jotta se nyt mahdollisimman nopeasti kuntoutuisi. Hevosen selkään olen myöskin suuntaamassa ensi viikolla, ihan pikkusen jännittää, mutta silleen hyvällä tavalla. Oon todella innoissani!