Itsetunto – yhden lätsän tarina
Minäkö keski-ikäinen -blogin juttu "En vieläkään uskalla olla oma itseni" aiheutti pienoisen flashbackin mun nuoruuteen. Postauksessa Tiia kertoo siitä, miten löysi hienon lätsän kaupasta, mutta sen ostettuaan tajusi, ettei kehtaa käyttää sitä ulkona. Tiiaa harmitti se, että hän miettii edelleen, mitä muut ajattelee, mutta kuitenkin päättäväisesti postauksen lopussa lupasi laittaa lätsän ulos. Halusin postauksen pohjalta kirjoittaa oman lätsäni tarinan.
Minähän olen nuorena ollut aika itsevarma. Välillä varmasti hieman liiankin itsevarma, mutta jopa herkässä teini-iässä olin aika itsevarma. Muutamia romahduksia lukuun ottamatta, en hirveästi välittänyt mitä muut olivat minusta mieltä, vaikka toki kohtasin itsekin ikäviä kommentteja, jotka satuttivat. Pukeuduin kyllä vallitsevan muodin mukaan, leveälahkeisiin farkkuihin ja napakkaan paitaan, mutta siitä huolimatta käytin paljon vaatteita, jotka eivät ehkä ihan täysin olleet parasta muotia, mutta itse pidin niistä. Pienellä paikkakunnalla merkkivaatteet ei olleet se ykkösjuttu siihen aikaan, kunhan edes näyttivät jollain tapaa muodikkailta. Varmaan osittain siksi, ettei saatavilla ollut "huippumerkkejä". Toki siskolta peritty Miss Sixty paita oli maailman hienoin. Harmi, etten löytänyt siitä kuvaa.
Yksi tällainen hieman erikoisempi vaate oli mun lätsä. Olin saanut lätsän mun parhaalta ystävältä ja se oli minusta maailman hienoin talvihattu. Koska mulla oli niin pieni pää, että myös korvat mahtuivat lätsän alle, en tarvinnut pipoa! Voitte kuvitella, miten tärkeä juttu teinille ettei tarvinnut käyttää "rumaa pipoa". Käytin lätsää koko yläasteen ajan ja koska kasvoin pienellä paikkakunnalla, niin minut tunnistettiin nimenomaan tuosta lätsästä. Kellään muulla ei ollut samanlaista ja hitsit olin ylpeä siitä. Minut tiedettiin nimenomaan tuosta lätsästä ja käytinkin sitä useita vuosia.
Jossain kohtaa tosin huomasin, että lätsä tuntui myös huvittavan joitakin. Siis apua! Jollakin oli jotain "normaalista" poikkeavaa. Se on myös näitä pienen paikkakunnan "etuja". Jos siis laitat päällesi jotain vähän erikoisempaa tai jollain tavalla erotut joukosta, niin sitä myös oudoksutaan. Mutta tiedättekö, mitä sitten kävi? Pari vuotta lätsän saamisen jälkeen juuri sellaiset hatut tulivat muotiin. Pian niitä alkoikin olla useammalla tytöllä yläasteella ja kylläpä saattoi varhaisteiniä miellyttää ajatus muodin edelläkävijyydestä. Ja samalla tietysti ärsytti, kun se ei enää ollutkaan niin uniikki ja erilainen. Ne, jotka olivat hattua oudoksuneet, olivat nyt niitä, jotka käyttivät samanlaista.
Se, mitä haluan tällä tarinalla sanoa, on ettei KOSKAAN pidä jättää käyttämättä jotain, mistä itse tykkää, sen takia että joku muu voi sitä oudoksua. Voi hyvinkin olla, että se on pian muidenkin mieleen. Olen saanut kommenttia joskus esimerkiksi mun pinkeistä vaatteista. "Käytät aika paljon pinkkejä vaatteita?". Niin kyllä, tykkään pukeutua just sellaisiin vaatteisiin, joista itse tykkään, eikä mua oikeastaan kiinnosta mitä muut on siitä mieltä. Myönnän kyllä, että pinkit vaatteet aavistuksen on alkaneet väistyä, mutta luultavasti siksi, ettei niitä ole oikein enää ollut kaupoista saatavilla ja kyllähän se omakin tyyli muuttuu iän myötä. Silti vaaleanpunaiset neuleet on mun heikkous. Se väri nyt vaan on niin mua.
Tiialle haluan sanoa, että kyllä sen siistin lätsän tai ne punaiset glitter UGGit voi ihan hyvin laittaa vaikka sinne "stadin keskustaan", itse ainakin laittaisin, koska ne on ihan hemmetin hienot! Plus, mun mielestä Helsingissä ehkä kiinnitetään kaikista vähiten huomiota siihen, miten joku pukeutuu koska siellä on niin paljon ihmisiä ja eri tyylejä. Ei siellä ketään kiinnosta, mitä kenelläkin on päällä! You go Girl!
Be who you are and say what you feel because those who mind don't matter and those who matter don't mind. -Dr. Seuss
Oletko sinä joskus jättänyt jonkun itsestäsi hienon vaatteen kaappiin sen takia, että olet miettinyt mitä muut siitä ajattelevat?
ps. Akne ja sen vaikutus itsetuntoon videota tulossa YouTubeen lähiaikoina!