Facebook nosti minulle muiston parin vuoden takaa. Tässä muistossa oli kuva silloisista luokkakavereistani ja minusta luokan pikkujouluissa. Ensimmäinen ajatus joka tuli päähäni oli, että tuota aikaa elämässäni en kaipaa sitten ollenkaan. Jotenkin koko tuo opiskeluaika Kuopiossa on jollain tavalla mun muistoissa aika harmaata ja ikävää aikaa. Mun koko muu elämä oli silloin Joensuussa, mutta jotenkin piti sitten elää myös siellä Kuopiossa.

Samaan aikaan pistin vielä kropankin sekasin, kun lopetin hormonaalisen ehkäisyn, eikä sitä seurannut akne ainakaan helpottanut mun oloani. Olin tavallista ärtyisämpi ja jotenkin tuntui, etten ollut ihan oma itseni. Oikeastaan koko tuo Kuopion aika tuntui sillä hetkellä kivalta ja virkistävältä, mutta nyt jälkeenpäin ajateltuna en viihtynyt siellä sitten ollenkaan. Tärkein syy on varmasti se, että mieheni ja kissani olivat Joensuussa. Jatkuva ikävä on todella kurja tunne.

Kerroinki jo aikaisemmassa postauksessa siitä, miten mun ”vaaleanpunaiset lasit” -alkoivat säröillä opiskeluaikana ja uskonkin sen olleen yksi niistä isoimmista asioista, jotka tekivät sen tunteen etten ollut oma itseni. Muutuin ehkä hieman kyynisemmäksi ja pessimistisemmäksi, vaikka aina olen ollut perusluonteeltani positiivinen. Ei siis ihmekään, etten tuntenut kuuluvani luokkaporukkaani, enkä varmasti ollut mitään kovinkaan miellyttävää seuraakaan. En myöskään oikein uskaltanut puhua mun hankalasta olostani uusille kavereilleni, koska mulla vaan kestää tosi kauan rakentaa luottamusta uusiin tuttavuuksiin. Niinpä koin paremmaksi pitää kaiken sisälläni ja vatvoa asioita omassa päässäni.

Nyt jälkeepäin katseltuna aika ei todellakaan ole kullannut muistoja vaan enemmänkin päin vastoin. Muistan kyllä tykänneeni asua Kuopiossa, mutta silti tuo opiskeluaika näyttäytyy mun muistoissa ikävänä aikana. Niinpä en kaipaa ollenkaan tuota opiskeluaikaa, vaikka tiettyjä luokkakavereitani kyllä on hieman ikävä. Osa mun luokkalaisista jaksoi olla mulle tosi ystävällisiä ja ihania, vaikka olinkin varmasti vähän hankala tyyppi. Parasta on kuitenkin ollut huomata, että alan pikkuhiljaa päästä pois tuolta kuopasta, joka mun ympärille rakentui. Alan olla taas enemmän positiivinen oma itseni ja muutenkin olo on huomattavasti parempi, kuin pari vuotta sitten. Osaltaan siihen voi myös vaikuttaa se, että aknekin alkaa olla kurissa ja yksi isotretinoinin sivuvaikutuksista onkin mielialan nouseminen. Eikä haittaa muuten ollenkaan! On niin kivaa taas naureskella typerille asioille ja keksiä hupsuja tarinoita asioiden ympärille.

Eteenpäin siis ja täytyypä tässä rakennella uusia kivempia muistoja, joita voi sitten kullalla koristella! ♥

Ihanaa viikonloppua kaikille! Kiitos kun ootte olleet mukana tähän asti! ♥

Nyt on kulunut kuukausi siitä, kun aloitin aknelääkityksen. Lääkityksenä on siis Isotretinoin ja lisää kuurin aloituksesta löytyy ensimmäisestä Isotretinoin postauksesta. Kuvasin aiheesta myös videon YouTubeen, joka kannattaa käydä katsomassa, mikäli Isotretinoin kuuri kiinnostaa enemmän.

Olen kuukauden aikana kirjannut ylös lääkityksen aiheuttamia vaikutuksia. Ihan ensimmäisenä huomasin huulien kuivumisen, jonka myös lääkäri lupasi minulle tulevan. Huulirasva onkin siis ehdoton kaveri ja on muuten aika paljon merkitystä millaista huulirasvaa käyttää. Tähän vaivaan, kun ei käy sellainen, joka itsessään aiheuttaa lisää kuivumista. Parhaaksi huulirasvaksi olen todennut luonnonkosmetiikan huulivoiteet kuten Signe Seebidin sekä Burt’s Bees huulirasvat. Pahimpaan kuivuuteen käytössä on sitten ihan lääkärin määräämä Cicaplast, mutta sitä olen tarvinnut vielä aika harvoin.

Iho alkoi merkittävästi kuivua parin viikon jälkeen. Rasvaus piti siis ottaa rutiiniksi ja olenkin käyttänyt ensin vartaloöljyä ja siihen päälle vielä vartalovoiteen. Atooppista ihottumaa on yrittänyt tehdä kyynärtaipeisiin ja kämmenselkään, mutta ne on myös pysyneet aika hyvin kurissa huolellisella rasvauksella. Tuota kämmenselän ihottumaa mulla olikin jo ennen kuurin aloitustakin. Uusien finnien muodostuminen on vähentynyt huomattavasti, mutta yksittäisiä finnejä tulee siitä huolimatta leuan alueelle. Niitä tulee yleensä yksi kerrallaan, joten sekään ei ole ollut häiritsevää. Kasvojen hoitotuotteissa olen myös siirtynyt tuhdimpiin tuotteisiin. Olen käyttänyt kasvoilla esimerkiksi Signe Seebidin kasvoöljyä, mikä on selvästi tehnyt hyvää iholle.

Ehkä yksi parhaista sivuvaikutuksista on ollut päänahkan rasvoittumisen loppuminen. Aikaisemmin hiukset oli pestävä shampoolla vähintään joka toinen päivä, mutta nyt riittää kun tekee shampoopesun kolmen päivän välein. Ihan mahtavaa! Päänahka ei ainakaan toistaiseksi ole hilseillyt, joten tykkään oikein paljon tästä nykyisestä pesuvälistä. Huuhdon kuitenkin hiukset joka ilta vedellä, mutta tosiaan shampoopesuja ei tarvitse ollenkaan niin usein enää.

Limakalvojen kuivuminen alkoi näkyä n. 4 viikon kohdalla. Nenän limakalvot on niin kuivat, että ne tihkuttavat hieman verta. Kuitenkaan mitään oikeaa nenäverenvuotoa ei ole ollut, vaan niistäessä huomaa kuivat limakalvot. Toisaalta tätä vaivaa on melkein aina tähän aikaan vuodesta. Mulla onkin tarkoitus hankkia vielä kosteussuihke nenän limakalvoille. Tämäkään sivuvaikutus ei siis ole ollut kovinkaan häiritsevä.

Kuukauden labrakontrollissa oli kaikki hyvin, joten lääkitys ei ole tehnyt maksa-arvoille hallaa. Parin viikon päähän varasin jo lääkärikontrollin ajan, sillä en töiden suhteen saanut sitä oikein muutenkaan järjestettyä. Katsotaan siis, mitä kontrollikäynnillä sitten sovitaan, että jatketaanko kuuria vielä ja miten pitkään.

Kaikkien oireiden kanssa olen pystynyt elämään. Pahinta on ehdottomasti nuo ihottumat, mutta huolellisella rasvauksella senkin saa pidettyä hyvin aisoissa ja kun vaan miettii, että tämäkin on vain väliaikaista. Iho onkin siis kuukaudessa parantunut aivan mielettömän paljon, kuten kuvistakin sen näkee. Iho tuntuu aivan erilaiselta hoitotuotteita levittäessä, kun siinä ei olekaan enää muhkuroita. Olenkin ollut Isotretinoin kuuriin oikein tyytyväinen ja odottelen jo innolla sitä, että arvetkin alkavat hävitä.

Melko hyvät tulokset jo yhdessä kuukaudessa, vai mitä?